Marjakangas pohti menneitä

Kaikki uutiset/Politiikka

Minkälainen Suomi olisikaan, jos maassa olisi jo 1970-luvulla toteutettu maakuntahallinto, jossa sillä olisi ollut toimivalta ja verotusoikeus. Me olemme eläneet tämän ajan melkoisessa sekamelskassa, näin pohti Jussinpirtin järjestetyssä istunnossa puheenvuoron käyttänyt Aaro Marjakangas.

Hän on Toholammin kunnan ensimmäinen kunnanjohtaja. Marjakangas aloitti tehtävässä vuonna 1970.

Hän muistaa hyvin, kuinka kuntaa koskeneet monet perustavaa laatua olevat päätökset tulivat usein jonkun valtion virkamiehen suusta.

– Ja kun virkamies alkoi pistää Suomen kuntia järjestykseen, hän nosti kartan pöydälle ja katsoi, että Lestijokilaakso on toimiva yhteistyöalue, vaikkapa vain yksi kunta.

On eletty melkoisessa sekamelskassa

Sisäasianministeriö esitti myös heti Marjakankaan kunnanjohtajakauden alkutaipaleella kuntauudistusasiaan liittyen suosituksen, jonka mukaan tarvitaan vähintäänkin 7 000 asukkaan kunta, jotta voi toimia. Kuten tiedetään kuntia on tuon jälkeen pistetty puheissa uuteen uskoon lukuisia kertoja.

– Kaikki vastustivat kuntauudistusta. Uudistamisessa yksi merkittävä este ovat olleet tarkat hallintorajat. Läänien raja on ollut sellainen asia, että yhteistyö tai sitä pidemmälle menneet ajatukset ovat jääneet siihen.

Asioiden vieminen rajan yli on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta.

Marjakangas muistaa, että toholampilaiset olisivat nähneet, Sievin, Kannuksen ja Toholammin yhteistyön virittämisen mielekkääksi, mutta sekään ajatus ei saanut tuulta purjeidensa alle, eikä edennyt.

Marjakangas sanoi, että kun kuntaliitosasiat eivät edenneet, Helsingissä päätettiin, että pistetään sitten ainakin terveyspuoli kuntoon. Tästä löytyy hyvä esimerkki varsin läheltä. Monet hieman vanhemmat ihmiset muistavat hyvin Lestijokilaakson kansanterveystyön kuntainliiton perustamisen niin kuin sen toimintojen purkamisenkin, mikä tapahtui 1990-luvun alussa.

– 1980-luvun alkupuolella rakennettiin Kannukseen pääterveysasema, mutta kun meille olisi pitänyt saada jotain, niin se tyssäsi vastustukseen, Marjakangas muisteli.

täällä ei tarvittaisi enää kun valojen sammuttajan virka

Hän uskoi, ettei muutoinkaan sukkanauhamainen alue ole paras mahdollinen toimintoja ajatellen.

– Jos ottaa harpin käteen ja pyöräyttää Lestijokilaakson yläjuoksulta jokivarren mitalla ympyrän, se ulottuu ana Iisalmeen asti. Se kertoo paljon, Marjakangas totesi.

Hän sanoi, ettei tänä päivänä enää oikeastaan päätetä mistään tärkeästä asiasta niin, etteikö Helsingin pormestari Vapaavuori ottaisi siihen kantaa.

– Periaate taitaa olla se, että kaikki sinne ja tämä jää erämaaksi. Nythän jo puhutaan, että täältä lähteville, voitaisiin antaa avustusta talojen purkamiseen, etteivät ne muodostuisi muuton esteeksi. Näin täällä ei tarvittaisi enää kun valojen sammuttajan virka, Marjakangas arvioi.

Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että me haluamme jättää nämä maisemat myös lapsille.

– Tavoitteet täytyy pistää uusiksi. Suurin ei ole välttämättä vahvin ja kaunein. Nyt erityisesti tarvittaisiin näkijöitä. Pitää tarttua pienille sopiviin palveluihin eli toimia niin, että meillä on sellaiset palvelut, jotka ovat tänne sopivat.

Jussinpirtillä oli runsaasti väkeä kuuntelemassa Marjakankaan mietteitä ja näkemyksiä. 
Toholammin ensimmäinen kunnanjohtaja Aaro Marjakangas pohti asioiden kulkua viimeisten vuosikymmenien aikana.