Matka tehdään lähes lappilaisissa maisemissa

Kaikki uutiset/Vapaa-aika

Talven aikana Paratiisisaarella on käynyt useita tuhansia

Toholammin erämaaladulla on hiihdetty kohta kaksi vuosikymmentä. Viime vuosina, kun lumitilanne on suinkin antanut myöten, Paratiisisaarella Kunnankämpän kirjanpitoon on kertynyt useita tuhansia nimiä.

– Monena talvena kansien väliin on raapustettu jopa 6 000 nimeäkin ja monelta se nimi jää kirjaan pistämättäkin, Markku Virkkala tuumaa.

Häntä voi aivan hyvin luonnehtia Paratiisisaaren isännäksi. Hän on tehnyt saaren ja erämaaladun eteen töitä vuodesta 2 000 lähtien. Pari ensimmäistä vuotta meni kämpän korjaamisessa ja latu-uran hahmottamisessa ja raivaamisessa maastoon.

– Maastohan täällä on kuin Lapsissa. Minäkin käyn joka talvi pohjoisessa ja usein tulee mieleen, etteipä osaisi sanoa, että ollaanko Lapissa vai Toholammilla, kun erämaaladulla hiihtelee. Tuntureita toki ei täällä näy, Markku tuumaa.

Latu kulkee pitkälti suomaisemissa. Puustoa on tuskin koskaan hakattu. Pienehköt  männynkäkkärät kertovat kitukasvusta. Väliin mahtuu aina jokunen jo hongittunut puukin.

Tulemme aavan suon reunaan. Edessä ovat mahtavat maisemat. Suon toisella reunalla etenee tummia hahmoja. Hiihtäjiä sivakoi Kunnankämpälle. Tuon tuosta latu-uran yli on kahlannut isoja eläimiä. Alueella liikkuu paljon hirviä.

-Tässä on sellainen runsaan kilometrin aava. Tuossa vierellä kulkee morsiamen latu, Virkkala opastaa. 

Ladut ovat hyvässä kunnossa, mutta kun on jouduttu ottamaan paikkauslunta vähän syvempään, huomaa, että suomaisemissa vesi on kuitenkin vielä pinnassa.

Toholammin kirkonkylän kahden kilometrin valaistun ladun lenkiltä voi lähteä suoraan erämaaladulle, mutta toinen suosittu starttipaikka on Hongistossa. Virkkala kertoo, että kirkonkylästä on Kunnankämpälle 16 kilometriä ja Hongistosta 5,5 kilometriä. Kunnankämpältä voi jatkaa Härkänevalle Lylyn Pisaraan, jonne on matkaa 12 kilometriä.

– Monet menevät Lylyn Pisaraan uimaan. Tällaisen urakan jälkeen kotoa  tullaan retkeilijä hakemaan Härkänevalta. Toki monet pyörähtävät hiihtäenkin Härkänevalla ja tuolloinhan matkaa kertyy 56 kilometriä, Virkkala kertoo.

”Täältä puuladon takaa se ruumis löytyi”

Markku Virkkala muistaa kuinka hän ihastui Paratiisisaareen ja sen ympäristöön. Se on Toholammin kunnan maalla, paikalla, joka nousee ylemmäksi ympäröivästä suoalueesta. Paikan nimi viittaa jonkun matkan päässä olevaan Paratiisikankaaseen.

Markku ottaa esiin kämpän ensimmäisen vieraskirjan, jonka alkulehdillä kerrotaan rakennuksen historiasta.

– Tämä rakennus on osa Sykäräisen rukousyhdistyksen 1920-luvulla rakentamasta rukoushuoneesta. Se oli nykyisellä koulun tontilla. Rakennus purettiin vuonna 1952. Toisesta osasta tehtiin säästöpankin rakennus, joka on edelleen pystyssä ja toisesta puolesta Tuure Koskilampi ja Veikko Hietalahti rakensivat vuonna 1955 kunnan maalle eli nykyiselle paikalle kämpän, joka palveli tuolloin alueella työskennelleitä ojankaivumiehiä… 

Kunta antoi 2000-luvun alussa metsästysseuralle luvan kämpän kunnostamiseen. Markku Virkkala muistelee, ettei talkooinnostusta kuitenkaan oikein tosissaan tahtonut löytyä, mutta aikaa myöten kaikki saatiin kuntoon.

– Kyllä tuossa rakennus- ja remonttivaiheessa tapahtui monenlaista. Harmia sattui matkan varrelle. Kuorma saattoi kaatua, kun tavaraa kuljetettiin. Itse remonttivaiheessa kun sitä usein teki yksinkin, saattoi vasara tai saha tippua lattialle, kun oli tellingeillä. Siinä ei auttanut muu kuin tulla alas hakemaan. Täytyy myöntää, että muutaman kerran siinä tuli ärräpäitä. Pari kertaa piti syödä lääkekuurikin, kun vanhaa rakennusta korjattiin. Siinä romahti välikatto ja purut pöllähtivät, Markku nauraa kiperille muistoille. 

Nyt kun kävelemme Paratiisisaarella, kaikki tuntuu kaukaiselta. Kämpällä voi yöpyä, keittää kahvit tai käristellä makkaransa. Pihapiirissä on kotarakennus ja kaksi komeaa puulatoa, jotka ovat tietysti puita täynnä. Toisessa on kuivat puut. Seurakuntakin on omalta osaltaan avustanut, kun näitä kaikkia on tähän hommattu.

– Tuon ladon takaahan se ruumis löytyi, josta tapahtumasta kerrotaan viime vuonna ilmestyneessä Veli Ranta-Ojalan rikosromaanissa, Markku tuumaa.

Menemme katsomaan. Paikalla on suojapeite, jota saaren isäntä kohottaa varovasti. Tällä kertaa ei ruumiita löydy.

Väkeä hiihtelee Paratiisisaarelle. Jokunen pyörähtää myös moottorikelkalla.

– Tuossa lähellä kulkee myös moottorikelkkareitti ja reitiltä on opasteet myös tänne, Virkkala huomauttaa.

Jatkossa, mahdollisesti jo ensi kesänä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, rakennetaan kämpälle suon yli johtava pitkospuupolku.

– Toholammin leijonat ovat hakeneet Pirityisiltä rahaa projektin toteuttamiseen. Me rakennamme pitkospuureitin talkoilla, jos hankkeeseen saadaan rahoitus. Siitä tulee noin kilometrin mittainen. Sen jälkeen tänne on mukava tulla metsäautotieltä vaikkapa perheen kanssa. Muutoin Paratiisisaarelle ei ainakaan pienten lasten kanssa oikein tahdo kesäaikaan päästä. Paikan käyttö varmasti lisääntyy jos pystymme hankkeen toteuttamaan, Virkkala tuumaa.

Markku ei ole töistään ääntä pitänyt, mutta melkeinpä koko ajan hän on huolehtinut erämaaladun kunnosta, jotta väki on päässyt hiihtämään.

– Välillä alueella on kaivettu ojia ja se on teettänyt aina lisätöitä. Siinä paikallinen Lions Club on tehnyt mittavaa työtä. On pitänyt rakentaa lukuisia siltoja. Ja leijonien kelkallahan latu-urat tehdään ja pidetään auki, Markku Virkkala huomauttaa.

Hän kertoo, että kunnalta kelkan käyttöön saadaan 1 000 euroa. Se ei kuitenkaan riitä, kun polttoaineen lisäksi kelkka pitää vakuuttaa ja huoltaa.

– Kämpällä on pankkisiirtoja ja tilinumeroita. Toivomme, että hiihtäjät voisivat jonkinlaisella panoksella tukea toimintaa, jotta ladut ja paikat pystytään pitämään kunnossa. Työt tehdään talkoilla,  Virkkala huomauttaa.

Juttutuokio erämaaladulla. Esko Nivala oli viidettä kertaa tänä talvena käymässä Kunnankämpällä. Markku Virkkala pysähtyi jututtamaan.
Päärakennus. Kunnankämpäksi nimetty Paratiisisaaren päärakennus on osa Sykäräisen entisestä rukoushuoneesta.
Täältä se ruumis löytyi. Markku Virkkala näyttää Mirva Patanalle paikan, josta Veli Ranta-Ojalan rikosromaanissa mainittu ruumis löytyi.
Kotiin lähtö. Ritva Björkbacka pistää nimen kirjoihin ja paluumatka alkaa.
Paratiisisaaren miljöö.